Jaakko Tallus   Lempinimi: "Jasso"   Syntynyt: 23.2.1981, Lieksa   Asuinpaikka: Kuopio   Pituus: 165   Paino: 54     Perhe: Vanhemmat: Martti ja Päivi Veli: Juha Sisko: Jenni   Koulutus: Ylioppilas ( Sotkamon urheilulukio ) Harrastukset: Tennis, Sähly, Laskettelu Kotiseura: Lieksan Hiihtoseura   Taustatarinaa.. Hiihtämään aloin niin nuorena,(joskus 4-vuotiaana), että tuskin muistan siitä mitään. Isäni oli hiihtomiehiä, joten luonnollisesti hän johdatti koko lapsikatraan hiihtoladulle. Ensikosketus mäkihyppyyn tapahtui 7-vuotiaana. Isä huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa toivottiin hyppäämisestä kiinnostuneita nuoria tulemaan Lieksan Riihivaaralle kokeilemaan lajia. Hyppääminen oli pienelle pojalle aluksi hankalaa koska välineitä ei ollut riittävästi ja lisäksi ne olivat melko vanhoja. Myös valmentajista oli puutetta, koska laji alkoi periaatteessa uudestaan tyhjästä. Isät valmensivat sen minkä osasivat ja he kehittyivät valmentajina siinä missä me hyppääjinä. Ensimmäisistä kilpailuista muistan sen että ne järjestettiin Kiteellä ja ne olivat piirinmestaruuskilpailut. Meidän sarjassa oli vain kaksi osallistujaa, minä ja samppa. Samppa voitti ja minä olin toinen. Olin silloin 8-vuotias. Ensimmäiset Hopeasompa-kilpailut joihin osallistuin järjestettiin Seinäjoella 1991. Siellä sijoituin sijoille 20-25 yhdistetyssä. Mäkikilpailuun en päässyt, koska silloin oli vielä piirikiintiöt, ja meidän läänissä oli kovempia hyppääjiä. Ensimmäisen kerran menestystä tuli Kouvolan kisoista 1993. Sain sieltä kaksi hopeaa, erikoismäestä ja yhdistetystä. Tämä tietenkin antoi intoa minulle, koska hopeasompia pidettiin urheilullisesti kauden päätapahtumana. Siitä eteenpäin Hopeasompa-mitaleita sain joka vuosi. Seuraava suuri kehitys tapahtui viimeisenä Hopeasompa-vuotena 1997. Silloin pääsin ensimmäistä kertaa nuorten MM-kilpailuihin, sekä edustamaan suomea B-maailmancuppiin. Vuoden -97 lopulla muutin vuokattiin ja pääsin opiskelemaan Sotkamon urheilulukioon. Tämä tapahtuma oli suuri elämänmuutos nuorelle kaverille. Ensimmäisen lukiovuoden jälkeen nousin A-maajoukkueeseen, vaikka kansainvälistä menestystä ei tullutkaan. Seuraavana syksynä nousin A-maailmancuppiin. Vuosi 1999 alkoi maailmancupissa, mutta ei kestänyt tammikuun puoltaväliä pidemmälle. Kaatuminen mäkiharjoituksissa, ja siitä seurannut nilkan murtuminen lopetti kauden siihen. Seuraava kausi alkoi lupaavasti maailmancupissa, mutta jatkuvat sairatelut tammi- ja helmikuussa pilasivat mm. kauden päätavoitteen eli nuorten MM-kilpailut. Loppukausi menikin taas aivan kiitettävästi, sillä maailmancupissa saavutin palkintopallisijoja. Seuraava kausi alkoi tasaisen tahmeasti. Sijoituksia 7.-15. -välille maailmancupissa tuli tasaisesti. Viimeiset nuorten MM-kisat menivät oikein hyvin. Tuloksena oli kolme hopeaa. Lahden MM-kisat vuonna 2001 olivat ensimmäiset aikuisten arvokisat joihin pääsin. Kisat menivät odotuksiin nähden erittäin hyvin. Alkukauden kateissa ollut mäkikunto napsahti kohdalleen oikeassa paikassa. Tuloksena kisoista oli joukkue MM-pronssia ja henkilökohtaisissa kilpailuissa sijat 4. ja 9. Samaisena keväänä sain vihdoin koulun päätökseen ja valkolakin päähäni. Viikon päästä lakkiaisista olinkin jo armeijan harmaissa. Kausi 2001-2002 alkoi paremmin kuin yksikään aikaisempi kausi. Sijoitukset maailmancupissa olivat lupauksia herättäviä. Viimeinen maailmancupin kilpailu ennen olympialaisia järjestettiin tammikuun puolessa välissä Ramsaussa. Sijoituin kilpailussa kolmanneksi. Edellisestä palkintopallisijasta oli kulunut puolitoista vuotta. Lisäksi hiihdin kilpailuissa hiihtoajoin mitattuna parhaan hiihtoni koskaan. Ennen olympialaisia matkustimme Amerikkaan valmistautumisleirille tuttuakin tutumpaan Steamboat Springsiin tammikuun lopulla. Tämä leiri meni erinomaisesti. Säät suosivat ja koko joukkue hyppäsi erittäin hyvin. Olympia-paikalle matkustimme ainoastaan pari päivää ennen ensimmäistä kilpailua. Harjoituksissa joukkue jatkoi siitä mihin Steamboatissa jäikin. Kilpailut olympialaisissa menivät aivan oman suunnitelman mukaan. Pystyin pitämään sen tason minkä valmistautumisleirillä saavutin. Ensimmäisestä kilpailusta tullut mitali oli kuitenkin yllätys. Muut kilpailut menivät myös loistavasti. Menestymisen paineita ei ensimmäisen kilpailun jälkeen enää ollut. Loppukausi meni urheilullisesti hyvin, vaikka ulkopuolistakin hommaa riitti lähinnä olympia-menestyksen takia. Kesäkuun alussa sitten pääsin armeijasta ja muutin samantien Kuopioon asumaan. Kaupungin valinta oli suhteellisen helppoa, koska mäkivalmentajani Jarkko Saapunki asui Kuopiossa.